"Afrikan tähden tarina", julkaistu Me Burmat -lehdessä 2/1999

Kotiin tultuaan Afrikan Tähti kävi eläinlääkärillä, jota olin jo etukäteen informoinut kissan aikaisemmista elinolosuhteista. Omat kissamme Otto ja Ginny olivat muuttaneet pariksi viikoksi ystäväperheeseen, sekä turvallisuussyistä että afrikkalaisen maahanmuuttajan kotiutumisen helpottamiseksi. Kissa kävi elämänsä ensimmäisessä kylvyssä, ja hiljalleen alkoi tutustua sisäkissan elämäntapaan. Kutsumanimekseen hän sai Nani (kuangalin kieltä, tarkoittaa ’no totta kai!’) Ensimmäiset kuukaudet Nani asui makuuhuoneessa verkko-oven takana, koska muut kissamme osoittautuivat rasisteiksi.

Tapasimme Afrikan Tähden tammikuussa 1995. Olimme matkustaneet kuukaudeksi Afrikkaan, Namibiaan. Viikon ajan asuimme sisareni perheen luona Nkurenkurussa, lähellä Angolan rajaa, aluetta, josta lähetystyöntekijät käyttävät kuvaavaa sanontaa ’puska’. Alkuasukkaat elivät savi- ja bambumajoissa. Alueen vitsauksina olivat esim. työttömyys, alkoholiongelmat, lapsiäidit.

Elämän ankeutta lisäsi vierailumme ajankohtana pitkään jatkunut kuivuus. Miehet istuivat varjossa, odottivat sadetta ja joivat viinaa, jota naiset keittivät siemenviljaksi varatusta viljasta. Pienet lapset täyttivät vatsansa ’mäskillä’. Nälän ja muiden ongelmien jatkuminen oli ennustettavissa. Angolan puolelta kuului öisin sateentekijöiden rumpujen kumina.

Afrikan Tähti asui vierasmajamme naapurissa pihakissana. Se oli laiha, koska oli vasta lopettanut imettämisen, ja vierailumme aikana pihapoika lopetti sen viimeisenkin pennun.

Koko viikon ajan kissa teki aktiivisesti tuttavuutta kanssamme. Kun palasimme majapaikkaamme mihin vuorokauden aikaan tahansa, sen äänekäs tervetuliaisnaukuna kuului milloin pimeästä yöstä, milloin paahtavasta kuumuudesta. Untamme se vartioi nukkumalla ikkunalaudalla hyttysverkon ulkopuolella.

Eron hetki oli haikea, kun jatkoimme matkaamme. Suruamme lisäsi, kun kuulimme, että kissan perhe oli kevään aikana lähtemässä Namibiasta ilman kissaa.

Kun seurasimme Etoshan luonnonpuistossa pimeässä yössä muiden turistien kanssa, miten leijonat, kirahvit, elefantit ja lukemattomat muut eläimet kävivät juomassa valaistulla lähteellä, kissaystävämme muisto kaihersi mieltä. Kovan ajattelutyön päätteeksi valkeni yhtäkkiä ongelmalle yksinkertainen ratkaisu: Totta kai kissa muuttaisi Suomeen!

Sisareni lupautui yhdyshenkilöksi alkuhämmennyksestään selvittyään. Suomeen palattuani selvitin eläinten maahantulomääräykset Namibiasta. Elettiin Ebola-viruksen aikaa, mutta onneksemme Namibia jäi saastuneen alueen ulkopuolelle. Myöskään karanteenimääräyksiä ei maiden välillä ollut.

Kolme kuukautta ennen Suomeen saapumistaan kissa kävi parin sadan kilometrin päässä Rundussa eläinlääkärissä. Kissa sai viralliset paperit nimellä Höppänä Hankela, syntymäajakseen 15.08.1993 ja rotumäärityksen ’siamese cross’. Rokotuksen lisäksi kissa steriloitiin. Sitten alkoi molemmin puolin odotuksen aika.

Ennen lentomatkaansa toiselle puolelle maapalloa Afrikan Tähti asui pari päivää hotellissa Windhoekissa Namibian pääkaupungissa, teki tarpeensa kotipihalta mukaan otettuun hiekkaan, ja nukkui elämänsä ensimmäisiä öitä vuoteessa lakanoiden välissä. Alusta alkaen Afrikan Tähti on osoittanut omaavansa ihanteellisen kyvyn maltillisesti ja itsenäisesti sopeutua uusiin yllättäviin tilanteisiin.

Afrikan Tähden vakiopaikka on nukkua pyykkikoneen päällä. Kun se joskus nukkuessaan ääntelee ja värisyttää jalkojaan, ajattelen sen uneksivan synnyinmaastaan, sen kuumasta hiekasta ja vikkelistä sisiliskoista. Mietin, kaipaako Nani aikaisempaan elämäänsä ja olemmeko toimineet liian itsekkäästi, kun toimme hänet Suomeen. Vai oliko ratkaisu alun perin Nanin oma, hänhän meidät valitsi.